Piiri 107-I
Lions I-piiri
Piiri 107-I
Lions I-piiri

Urku-ja cembalokonsertin tuotto lahjoitettiin kv. diabetespäivänä

LC Oulu/Myllyoja-Haapalehto, LC Oulu-Uleåborg ja Oulun tuomiokirkkoseurakunta lahjoittivat kansainvälisenä diabetespäivänä ke 14.11. urkuri Maija Tynkkysen cembalo- ja urkukonsertin tuoton, yhteensä 2 150 euroa, käytettäväksi Oulun yliopistollisen sairaalan lasten ja nuorten klinikan diabetes- ja syöpäpotilaiden hyväksi.

Ylilääkäri Päivi Tapanainen iloitsi siitä, että diabeteslapset ja -nuoret huomioitiin tässä tukilahjoituksessa.

– Diabetes-tiimissämme ilo oli käsinkosketeltava.

Tapanainen totesi myös, että vuosittain OYS:ssä todetaan 50-60 lapsuusiän diabetestapausta. Lions-järjestöjen puheenvuoron käyttänyt Seppo Saarela totesi, että hyväntekeväisyyskonserttia oli ilo järjestää.

– Diabeteksen ehkäisy ja diabetes-ja syöpälasten ja -nuorten perheiden tukeminen on yksi Lions-järjestön viidestä palvelukokonaisuudesta. Urkuri Maija Tynkkysen ideasta lähtenyt konsertti ja palvelukokonaisuutemme osuivat kohdilleen ja kun saimme lastenklinikalta hyväksynnän hankkeelle, konsertti oli ilo järjestää.

Lahjoituksen ottivat vastaan Lasten ja naisten tulosalueen johtaja ylilääkäri Päivi Tapanainen ja vs. osastonhoitaja Mari Sipilä. Lahjoittajien puolelta paikalla olivat urkuri Maija Tynkkynen, LC Oulu/Myllyoja-Haapalehto-klubista presidentti Anita Sotkasiira, lion Leena Saarela ja Lion Seppo Saarela sekä LC Oulu-Uleåborg -klubista presidentti Ulla Karppinen ja Lion Eine Pirilä.

Tukea kerätään kehitysvammaisille urheilijoille

Kehitysvammaisten urheilun Special Olympics -järjestön on perustanut presidentti John F. Kennedyn sisar Eunice Kennedy Shriver vuonna 1968.  Järjestön toiminta on laajentunut yli 180 maahan eri puolille maailmaa. Toiminnan piirissä liikkuu yli neljä miljoonaa kehitysvammaista urheilijaa harrastaen ja kilpaillen yli 30 lajissa.

Suomen Lions-liitto on lähtenyt mukaan kv. järjestön suosituksen mukaisesti tukemaan SO-urheilijoita heidän tavoitteissaan.  SO-urheilijoiden toimintaa johtaa Suomessa Vammaisurheilu VAU, jonka alaisuudessa SO-urheilijat toimivat.

Suomen Lions-klubit -pääasiassa B- ja N-piireistä – keräsivät edellisiin maailmankisoihin maaliskuussa 2017 isohkon summan rahaa tukemaan yksittäistä helsinkiläistä urheilijaa.  Tästä klubeille suuret kiitokset.

Seuraavat maailman kisat pidetään maaliskuussa 2019 Abu Dhabissa.  Suomesta lähtee matkaan 71 urheilijaa kilpaillen 14 eri lajissa. VAU:n hallitus teki päätöksen, että tuki kohdistuu keväällä koko lähtevään joukkueeseen – ei siis yksittäiselle urheilijalle.  VAU:n tavoitteena on kerätä eri yhteistyökumppaneilta kuten esimerkiksi lions-klubeilta 200000 euroa maaliskuuhun mennessä. Yksittäisille urheilijoille jää kuitenkin vielä omavastuu hoidettavaksi.

Allekirjoittanut on nimetty Lions-liiton SO-toiminnan koordinaattoriksi ja toivonkin kaikkien klubien käsittelevän asiaa myönteisessä hengessä.  Jos ja kun klubit päättävät lähteä tukemaan VAU:n alaista SO-toimintaa, pyydän siitä allekirjoittaneelle ilmoituksen marraskuun loppuun mennessä ja mielellään myös tukisumman suuruuden.  Jokainen lahjoitettu euro vie SO-urheilijoita lähemmäksi kohti heidän unelmaansa.

Kun olen saanut klubeilta päätöksen osallistumisesta tukitoimintaan, ilmoitan klubien yhteystiedot VAU:uun jatkotoimenpiteitä varten.

Lisätietoa vammaisurheilusta ja Special Olympics -toiminnasta löytyy VAU:n sivuilta

https://www.vammaisurheilu.fi/special-olympics

Matti Tieksola
Suomen Lions-liitto, SO-koordinaattori
matti.tieksola@lions.fi

Kuva: Special Olympics Finland facebook-sivu

Vuosikokouksen tuotto nuorten kesäleirille 2020

Oulussa viime kesäkuussa järjestetyn Suomen Lions-liiton vuosikokouksen tuotto oli kulujen jälkeen noin 7 000 euroa. Se on päätetty antaa kesällä 2020 järjestettävän nuorten kansainvälisen leirin perusrahoitukseen.

Päätoimikunnan puheenjohtaja Jouko Lampinen kertoo, että kohteen löytyminen oli helppo, sillä Lions-toiminnan yksi tärkeä kohde ovat nimenomaan nuoret.

– Halusimme kohdentaa tukemme nuorisoon ja heidän kansainvälistymiseensä. Leiritoiminta on osa nuorisovaihtoa ja leirin lisäksi siihen kuuluu myös perheessä oleskelua. Näin sekä Suomeen tuleva nuori että perheessä oleva nuori pääsevät tutustumaan muihin maihin ja niiden kulttuuriin.

I-piirin piirikuvernööri Jari Hautalan mielestä vuosikokousorganisaation tuki on hieno ele piirin kaikille 54 klubille.

– Suo­men lionsklu­bit tu­ke­vat yh­teis­vas­tuul­li­ses­ti jär­jes­tet­tä­viä kan­sain­vä­li­siä lei­re­jä ja tällainen vuosikokousorganisaation tuki auttaa verrattomasti leirin järjestämistä. Nuorisoleirihän kokoaa 17-21-vuotiaita nuoria Suomeen vuosittain 140-160. Meidän piirissämme eli  Perämereltä Venäjän rajalle ulottuvalla alueella nuoria on leirillä ja perheissä vuosittain noin 35-40. Edellisen kerran kesäleiri järjestettiin alueellamme kesällä 2017.

Vaihtoa jo yli 50 vuotta

  • Kan­sain­vä­li­nen Lions-nuo­ri­so­vaih­to­toi­min­ta alkoi Suo­mes­sa vä­hi­tel­len ja sitä alet­tiin hoi­taa or­ga­ni­soi­dus­ti 1960-lu­vul­la, jol­loin vuon­na 1966 va­lit­tiin en­sim­mäi­nen nuo­ri­so­vaih­to­joh­ta­ja.
  • Viime vuo­si­na Suo­mes­ta on läh­te­nyt noin 200 nuor­ta ja tänne on saa­pu­nut 140-160 nuor­ta. Suo­mes­sa jär­jes­te­tään ta­val­li­ses­ti 4-5 kan­sain­vä­lis­tä lei­riä ke­säs­sä.
  • Nuo­ri­so­vaih­to on lionsklu­bien ak­ti­vi­teet­ti.  Klu­bit hy­väk­sy­vät ja ”lä­het­tä­vät” nuo­ren vaih­toon ja jär­jes­tä­vät per­heo­les­ke­lu­mah­dol­li­suu­den Suo­meen saa­pu­vil­le nuo­ril­le.  Ta­val­li­ses­ti lä­het­tä­vä klubi tukee nuo­ren mat­kaa ta­lou­del­li­ses­ti erik­seen so­vit­ta­val­la mää­räl­lä.
  • Eet­ti­sis­tä syis­tä lionsklu­bin jä­se­nen lap­sel­le täl­lais­ta tukea ei voida mak­saa.

Lisätietoja: Vuosikokousorganisaation päätoimikunnan puheenjohtaja Jouko Lampinen, p. 0500 586072

Muhoksella kombinaatio ihmisläheisyyttä ja markkinointia

Kuten monilla Leijonaklubeilla, jäsenmäärämme ei ole kasvanut toivotulla tavalla, joten tänä vuonna keskitymme positiiviseen ja idearikkaaseen kauteen sekä tuomme Leijonien toimintaa esille yhä näkyvämmällä tavalla.

Syyskuussa järjestimme perheille ilmaisen elokuvanäytöksen, johon osallistui liki 300 henkeä.

Lokakuussa olemme järjestämässä vanhusten musikaalitapahtumaa Muhoksella.

Marraskuussa olemme mukana järjestämässä suosittua perhetapahtumaa, Muhosmuksua, jonka tämän vuoden vetonaulana toimii Legomaailma.

Ja ei myöskään sovi unohtaa perinteisimpiä aktiviteettejämme, kuten jouluaaton mehutarjoilua hautausmaalla ja kynttilöiden sytyttämistä sankarihaudoille.

Jokaisella klubillamme on omat vahvuudet Leijonien toiminnan esille tuomisessa. Olen koulutukseltani tradenomi ja lähihoitaja vanhustyössä, joten aion tuoda tänä kautena käytäntöön kombinaation ihmisläheisyyttä ja markkinointia.

Tällä tavalla voimme sada Leijonabrändin houkuttelemaan mukaan uusia jäseniä sekä vahvistamaan klubimme yhteishenkeä.

Puhun kaikkien Leijonaveljieni ja -siskojeni puolesta, joiden kanssa yhdessä saavutamme tavoitteemme. Ei muuta kuin eteenpäin ja tehdään tästä hieno kausi, uskon sen!

Maria Laura Varela de Saaranen
LC Muhos

Oulujoella toimitaan tiiviissä yhteistyössä

Lions Club Oulujoki on perustettu 1976, eli olemme toimineet alueemme hyväksi 42 vuotta. Klubimme jäsenmäärä on 27, joista viisi (5) perustajajäsentä on vielä mukana.

Aktiivinen toiminta-alueemme on Oulujoen eteläpuolella Madekoskelta Pikkaralaan ja pohjoispuolella Kirkkokankaalta Muhoksen kunnan rajalle. Alue kasvaa kovaa vauhtia uudisrakentamisen myötä, jolloin myös väestöpohja lisääntyy. Toivotamme kaikki uudet asukkaat tervetulleeksi.

Toimimme tiiviissä yhteistyössä alueen koulujen, päiväkotien, seurakunnan ja muiden yhteisöjen kanssa. Palvelujen pääpaino on ollut pitkään
alueen nuorissa ja vanhuksissa.

Keräämämme varat, jotka tulevat eri aktiviteettien kautta, lahjoitamme lyhentämättöminä apua tarvitseville. Jokivarren koulut ovat saaneet joka vuosi stipendejä, leirikouluavustuksia ja hymypatsaita. Tätä toimintaa haluamme jatkaa edelleen.

Opettajien koulutusta olemme tukeneet Quest-koulutusta tarjoamalla. Lähes 40 opettajaa on sen saanut kauttamme. Koulutuksen sisällöstä olem-
me saaneet heiltä hyvää palautetta.

Quest-ohjelman tavoite on antaa ennalta ehkäisevää tietoa nuorten päihteettömään kasvatukseen. On tullut esille jo tapauksia, joissa tarhaikäiset lapset ovat olleet tekemisissä päihdyttävien aineiden kanssa. Kaikki kasvattajat ovat tästä vastuussa; niin koti, koulut kuin muutkin yhteisöt, jotta asioihin päästään puuttumaan ajoissa.

Me haluamme klubiimme uusia jäseniä, jotta voimme osaltamme olla täyttämässä näitä velvoitteita. Tule mukaan toimimaan ja rakentamaan parempaa huomista alueellemme.

Tero Juntunen
LC Oulu / Oulujoen presidentti
puh. 050 595 9867

Oulu-Uleåborg on klubeista uusin

Lions-järjestöllä on pitkät perinteet, mutta se ei ole jämähtänyt paikalleen, vaan uusia järjestön ”perusyksiköitä”, klubeja, syntyy jatkuvasti.
LC Oulu-Uleåborg on I-piirin uusin klubi. Sen perustamiskokous pidettiin kesäkuussa. Syyskuussa klubilaiset kokoontuivat ensimmäiseen yhteiseen iltaansa.
– Mukana on niin uusia kuin vanhoja lioneita, kertoo klubin puheenjohtaja eli presidentti Ulla Karppinen.
Nimi Oulu-Uleåborg valittiin, koska se kuvastaa kansainvälisyyttä. Klubissa on edustettuna seitsemän eri kansallisuutta, ja jäsenkunnan taustat näkyvät myös tulevassa toiminnassa.
– Meillä on hyvä kansainvälinen akkaporukka, huikkaa joku pöydästä.
Klubin lioneista todellakin suurin osa on naisia, mutta mukana on myös miehiä, eli kyse on yhtenäisklubista.
Yksi Oulu-Uleåborgin miesjäsenistä on Hannu Kärkkäinen.
Hän on ollut aiemminkin mukana lionsklubissa, mutta paikkakunnan vaihdoksen myötä palvelutoiminta jäi. Nyt lionstoiminta on yhteinen harrastus naisklubista uuteen klubiin siirtyneen vaimon, Marja-Leena Kärkkäisen, kanssa.
Anneli Alasalmi-Husso on myös yksi aiemmin lionstoiminnassa mukana olleista. Uudelle klubille hänellä on selkeä toive.
– Toivon, että emme menisi vanhojen perinteiden mukaan, vaan toimimme ennakkoluulottomasti.
Ulla Karppisen mukaan klubin vahvuus onkin se, ettei sillä ole vanhoja rasitteita.
Ensimmäiseen klubi-iltaan kokoontunut porukka on yhtä mieltä myös siitä, että Oulu-Uleåborgissa tullaan panostamaan jäsenhuoltoon. Tärkeää on, että jokainen pääsee tekemään sitä, mikä on itselle tärkeää.
– Kaikkien ei tarvitse myös-kään ehtiä mukaan kaikkeen, Karppinen painottaa.
Yhteistyötä muiden klubien kanssa odotetaan myös innolla. Oulu-Uleåborgin jäseniä olikin jo mukana lionsien esittely-pisteellä Elä ja Nauti 50+ -messuilla Ouluhallissa.
– Yhteisissä tapahtumissa oppii tuntemaan hyvin tätä leijonaporukkaa. Silloin huomaa hyvin sen, miten laaja-alaista osaamista porukkaan kuuluu, todetaan yhteisesti.

Teksti ja kuva:
Elsi Salovaara

Nuorisovaihtoon haetaan syksyn aikana

Nuorisovaihto ja isäntäperheenä toimiminen antavat unohtumattomia elämyksiä!

Nuorisovaihto on 17(16)–21-vuotiaiden nuorten pääsääntöisesti kesäaikana tapahtuvaa muutaman viikon mittaista tutustumista muihin maihin ja niiden kulttuuriin. Tämä tapahtuu perheoleskelun ja kansainvälisten leirien muodossa.

Kansainvälinen Lions-nuorisovaihtotoiminta on toiminut jo yli 60 vuoden ajan. Vuosittain Suomesta on lähtenyt noin 200 nuorta ja Suomeen on saapunut 140–160 nuorta. Suomessa järjestetään tavallisesti 4–5 kansainvälistä leiriä kesässä.

Nuorisovaihto on lionsklubien aktiviteetti. Klubit hyväksyvät ja lähettävät nuoren vaihtoon ja järjestävät perheoleskelumahdollisuuden Suomeen saapuville nuorille. Tavallisesti lähettävä klubi tukee nuoren matkaa taloudellisesti erikseen sovittavalla määrällä. Eettisistä syistä lions-klubin jäsenen lapselle tällaista tukea ei voida maksaa.

Perheesi voi myös toimia Suomeen tulevien nuorten isäntäperheenä kesäisin heinä-elokuussa 1–3 viikkoa. Vuoden 2019 nuorisovaihtoon ja kesän 2019 isäntäperheeksi voi hakea syksyllä 2018.

Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan Lions-järjestön nuorisovaihtoon, ota yhteyttä paikkakuntasi lionsklubiin tai I-piirin nuorisovaihtojohtajaan hakukaavakkeiden ja lisätietojen saamiseksi.

Marika Haapakoski
marika.haapakoski@gmail.com.
Yleistä Lions-nuorisovaihdosta löydät liiton sivuilta: https://www.lions.fi/toiminta/nuorisovaihto/

 

Alla neljän kesällä 2018 vaihdossa olleen nuoren kokemuksia:

Salla Turkki, Oulunsalo
BRASILIA
(Salla Turkki sivun pääkuvassa keskellä harmaassa Niken paidassa ja farkkutakissa)

Olin heinäkuussa 2018 vaihdossa pienessä rantakaupungissa Garopabassa, Santa Catarinan osavaltiossa Brasiliassa. Olin harkinnut vaihtoa jo jonkin aikaa, netissä törmäsin kesävaihtomahdollisuuteen Lionsien kautta ja hain. Minua tuki LC Oulu.

Perheen suhteen olin onnekas, viihdyin erittäin hyvin. Perheen äiti ja isä puhuivat portugalia, ja 15-vuotias host-siskoni puhui todella hyvää englantia. Samassa perheessä oli minun lisäksi toinen vaihtari Italiasta. Perheen äiti omisti korukaupan ja isä pyöritti paikallista skeittibaaria. Oli ihana huomata, kuinka perhe halusi panostaa meidän viihtyvyyteemme. Joka päivälle oli hauskaa tekemistä, tutustuimme kaupunkiin ja lähistöön.

Kävimme kaupungin eri rannoilla, maistelimme uusia ruokia, muuan muassa makeaa pizzaa ja açaíta. Yhtenä päivänä teimme päiväreissun osavaltion pääkaupunkiin Florianópolikseen. Hienointa vaihdossa oli kokea maan kulttuuria, olla osana paikallista perhettä, sekä tutustua erilaisiin ihmisiin. Tulimme todella läheisiksi ja parin viikon jälkeen tuntui, kuin olisin osa heidän perhettään.

Hankalinta oli lähteä perheestä, olisimme viihtyneet siellä pidemmänkin aikaa. Pieniä juttuja, mitkä aiheuttivat hetkellistä koti-ikävää, oli esimerkiksi talojen koleus; Brasiliassa oli heinäkuussa talvi ja taloissa ei ole minkäänlaisia lämmityssysteemejä.

Vei pari päivää myös tottua siihen, että sisällä pidettiin kenkiä jalassa. Monet paikalliset tavalliset ruuat olivat rasvassa paistettuja ja voimakkaan suolaisia. Vaikka ruoka oli hyvää, niin kaipasin välillä ns. perusruokaa kuten salaattia, vihanneksia ja ruisleipää.

Suosittelisin vaihtoa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tutustumaan erilaiseen kulttuuriin ja uusiin ihmisiin.

 

Isabella Roivainen, Haukipudas
AUSTRALIA

Sain keväällä 2018 tietää päässeeni kesävaihtoon Australiaan Lions Clubin kautta ja torstaina 28. kesäkuuta aloitinkin pitkän matkani toiselle puolelle maapalloa. Perille pääseminen kesti kaksi päivää, mutta siitä jo alkoikin elämäni ikimuistoisin kuukausi.

Koko matkani ajan minulla oli mukanani toinen vaihtari, hollantilainen Irene, ja häneen tutustuminen olikin yksi matkani parhaimpia asioita. Australiassa asuimme kahdessa eri isäntäperheessä, jotka veivät meitä katsomaan ja tekemään kaikenlaista joka päivä.

Vaihtoni aikana pääsin muun muassa kävelemään sademetsissä, käymään valassafarilla, pitämään sylissä kaikkea koaloista vauva-alligaattoreihin ja snorklaamaan koralliriutoilla. Parasta Australiassa oli mielestäni sen upea luonto, joka tarjoaa uskomattomia näkymiä sekä uniikkeja eläinlajeja.

Koko reissun huipennus oli viikon leiri, jonne tuli yli 40 nuorta ympäri maailmaa, jotka hekin olivat olleet kesän Australiassa. Sain niin paljon uusia kavereita ja mahtavia kokemuksia, että kotiin lähteminen tuntui aika haikealta.

Erityiskiitokset Lions Club Haukipudas/Kellolle, joka mahdollisti tämän matkan. Olen todella kiitollinen, että sain kokea jotain näin upeaa!

 

Valpuri Myllyneva, Haukipudas
YHDYSVALLAT

Kuulin vaihdosta englannin opettajaltani. Hän lähetti viestiä, olisiko kukaan kiinnostunut lähtemään kesävaihtoon ja minä päätin tarttua tilaisuuteen keskusteltuani ensin vanhempieni kanssa. Minua tuki Haukiputaan Lions club.

Isäntäperheeni oli eläkeläispariskunta. He olivat jo 20 vuoden ajan ottaneet vaihto-oppilaita ja viisi oli ollut Suomesta ennen minua. Minun kanssani samassa perheessä oli saman ikäinen ranskalainen tyttö. Yhdysvalloissa lähes kaikki ihmiset olivat erittäin tuttavallisia. Tuiki tuntemattomat kyselivät mistä tulen ja mitä olen tykännyt olla Yhdysvalloissa, jopa pienet lapset halusivat ottaa kontaktia.

Toisena suurena kulttuurierona oli ruoka. Paljon syötiin hampurilaisia ja ranskalaisia. Kotiruoka oli hyvää, mutta sitä syötiin vain kerran päivässä, muuten söimme ulkona. Kasvisruokailijana ravintoloissa söin joko salaattia tai ranskalaisia, muutaman kerran sain spaghettia.

Teimme ihan hirveästi kaikkea! Vierailimme useilla heidän tuttavillaan, kävimme museoissa, retkeilemässä ja veneilemässä. Kävimme molemman vanhemman työpaikoilla, joissa he olivat tehneet työuransa. Kävimme päiväreissun North Carolinassa, Outer Banksissa. Shoppailemassa kävimme useissa eri paikoissa. Vietimme aikaa rannoilla maaten. Kävimme lähes päivittäin pyöräilemässä tai kävelemässä lähiympäristössä. Arkena istuimme ulkona ja luimme, kävimme myös elokuvissa.

Hienointa oli tutustua uusiin, erilaisiin ihmisiin. Sain puhua englantia ja oppia samalla paljon uusia asioita muista kulttuureista. Oikeastaan joka ikinen asia mitä koin reissun aikana oli mahtavaa ja tulen muistamaan ne ikuisesti. Hankalinta oli ehdottomasti lähteminen.

Suosittelen Lions-vaihtoa ihan jokaiselle. Ei kannata pelätä kielimuuria, sillä ihan perusenglannilla tulee erittäin hyvin toimeen ja englannin taito harjaantuu reissun aikana huomattavasti.

 

Lotta Juola, Muhos
ITÄVALTA

Olin Itävallassa, viikon isäntäperheessä Wienissä ja kaksi viikkoa leirillä Neusiedl am Seessä. Näin paikallisessa lehdessä ilmoituksen Lions-vaihdosta. Minua tuki Muhoksen Lions-klubi.

Olin neljän hengen perheessä, jonka vanhin lapsi oli reissussa. Perheessä oli toinenkin vaihtari, joka oli samanikäinen kuin minä. Hän oli Turkista ja meistä tuli hyvät ystävät. Perheen nuorempi lapsi oli 17-vuotias, hän esitteli meille kaupunkia, sillä aikaa kun vanhemmat olivat töissä.

Huomasin eniten kulttuurieroja ruokailun suhteen. Iltaruoka syötiin myöhään, eikä päiväruokaa oikein syöty. Päivällisellä oli tapana juoda viiniä, iästä niinkään riippumatta.

Alkuviikosta kiertelimme Wieniä perheen lapsen ohjaamana. Kävimme muun muassa hevosajelulla, huvipuistossa ja shoppailemassa. Loppuviikosta lähdimme perheen kanssa mökille minilomalle, joka sijaitsi lähellä Salzburgia. Mökillä uimme, söimme hyvin ja pelasimme korttia.

Hienointa vaihdossa oli koko kokonaisuus, mutta erityisesti mahtava isäntäperhe, joka oli keksinyt valtavasti tekemistä. Hieman hankalaa oli paluulento, joka oli todella paljon myöhässä.

Suosittelisin Lions-vaihtoa muille ehdottomasti, ja lähtisin mielelläni itsekin uudelleen. Vaihdossa oppii paljon enemmän kulttuurista kuin lomalla oppisi ja tutustuu uusiin ihmisiin ympäri maailmaa.

Lähikuvassa: Jari Hautala

Heinäkuuhun 2019 saakka liminkalainen Jari Hautala on Lions I-piirin piirikuvernööri. Pönäkästä tittelistä huolimatta häntä on helppo lähestyä. Hautalan voi tavata vuoden aikana useissa yleisötapahtumissa.

1. Kerro omin sanoin kuka olet ja keitä perheeseesi kuuluu?

Koulutukseltani olen diplomi-insinööri ja työskentelen Teollisuuden Monipalvelut Oy:ssä tuotantopäällikkönä. Perheeseeni kuuluu puoliso Saila (kuvassa kanssani) ja kolme teini-ikäistä lasta.

2. Olet viisikymppinen, mutta tullut mukaan lions-toimintaan jo nuorena miehenä leotoiminnan kautta. Kerro lisää leijonataipaleesi alusta.

Olen kolmannen polven leijona ja lapsena olin vanhempieni mukana monenlaisessa leijonatyössä. Usein olin erilaisissa aktiviteeteissa makkaranpaistossa rahastajana äitini apuna.

Lukioaikana olin perustamassa Leo-klubi Kokkolanseutua. Klubin alku oli vauhdikas. Järjestettiin nuorisodisko, käytiin valtakunnan vuosikokouksessa ja leojen talvipäivillä. Klubin toiminta kuitenkin hiipui aika nopeasti, kun lähes kaikki jäsenet lähtivät opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.

Lionstoimintaan pääsin mukaan Liminka/Liminganlahti klubiin vuonna 2000. Ensimmäisenä toimintavuotena olin klubimme rahastonhoitajana ja toisena vuonna minua pyydettiin piirihallitukseen Leotoimikunnan puheenjohtajaksi.

3. Mikä lionstoiminnassa on parasta?

Lions-toiminta tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Oman klubitoiminnan lisäksi on mahdollisuus osallistua kotimaassa oman piirin ja koko Suomen toimintaan. Voi kouluttautua järjestön tehtäviin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Näistä koulutuksista on hyötyä myös työelämässä.

Leijonatyö on tuonut minulle lukuisia ystäviä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin ja on saanut tutustua muihin kulttuureihin. Parasta on kuitenkin paikallinen palvelutyö, jossa pääsee näkemään oman työn tuloksia ja kiitollisia lähimmäisiä.

4. Mitä piirikuvernöörin tehtäviin kuuluu?

Piirikuvernööri toimii piirihallituksen puheenjohtajana johtaen hallituksen toimintaa sekä ohjaa toimikuntien puheenjohtajia. Klubivierailut ovat yksi tärkeä osa tehtävää. Vierailujen ohessa klubien neuvominen ja tukeminen on tärkeää.

Oman piirin toimien lisäksi Suomen piirikuvernöörit muodostavat kuvernöörineuvoston, joka omalta osaltaan johtaa Suomen Lions-toimintaa. Suomen piirikuvernööreillä on kaksi edustuspaikkaa Suomen Lions-liiton hallituksessa ja minut on valittu toiseen noista paikoista.

5. Mikä on hankalin sinulle esitetty kysymys lionstoiminnasta?

Leijonaurani aikana on tullut vastaan paljon kysymyksiä ja hankalimmat ovat koskeneet omaa tekemistäni. Vaikein vastattavaksi tai päätettäväksi tullut kysymys on ollut ”Alatko piirikuvernööriksi?”.

Ensimmäisen kerran tuo kysymys tehtiin jo vuonna 2007. Tämän teki vaikeaksi se, että Lions-työssä ei ole tapana kieltäytyä haasteista, mutta kuitenkin on punnittava sitä, että tehtävän pystyy hoitamaan. Silloin elämäntilanteeni ja työni eivät antaneet siihen mahdollisuutta.

6. Mahtuuko vapaa-aikaasi muuta kuin lions-toiminta, jos mahtuu niin mitä?

Lasten harrastuksissa on erilaisia talkootehtäviä. Niiden lisäksi olen Kempeleen Kirin A-poikien pesäpallojoukkueen joukkueenjohtajana.

7. Millaisia terveisiä lähetät lukijakunnalle?

Lionstyö on mukavaa yhdessäoloa, joka tarjoaa paljon mahdollisuuksia ja onnistumisen iloa. Siinä voi olla monella tapaa hyödyksi lähimmäisille niin kotimaassa kuin maailmallakin.

Ota yhteyttä ja kysy lisää!

Jari Hautala
040 8250 213
jari.hautala@lions.fi

Partiolaisille lahjoitettiin puolijoukkueteltta Limingassa

LC Liminka Lakeus lahjoitti Limingassa järjestetyssä Limingan partiotoiminnan 50-vuotisjuhlatilaisuudessa Eräpartiolippukunta Limingan Niittokärpille puolijoukkueteltan täydellisellä varustuksella. Käytännössä teltta varusteineen luovutettiin lippukunnalle Alatemmeksellä Liisanlinnassa 13. syyskuuta.

Lions clubin puolesta lahjoituksen luovuttivat presidentti Arto Tuohimaa ja Erkki Voutilainen, Niittykärppien puolesta lahjan otti vastaan lippukunnanjohtaja Markku Korhonen yhdessä useiden partiolaisten vanhempien kanssa.

Limingassa on harjoitettu partiotoimintaa 50 vuotta. LC Liminka Lakeus käynnisti talvella 1968 yhdessä Limingan seurakunnan kanssa Limingassa partiotoiminnan. Partiotoiminta suunnattiin aluksi poikien tarpeisiin, joten lippukunta sai nimekseen Limingan Niittypojat. Poikalippukuntaa johtivat sen perustamisesta lähtien useiden vuosien ajan LC Liminka Lakeuden perustajajäsen Antti Kangas sekä Matti Ylönen.

Pian poikalippukunnan perustamisen jälkeen kävi selväksi, että myös liminkalaiset tytöt ovat kiinnostuneita partiotoiminnasta. Niinpä pari vuotta myöhemmin (1970) Liminkaan perustettiin Limingan Niittysiskot -niminen lippukunta. Partiotoiminta vilkastui ennätystahtia ja ennakkoluulottomien lippukuntien vetäjien keskuudessa syntyi ajatus, että voitaisiinko Limingassa yhdistää pokien ja tyttöjen partiotoiminta saman lippukunnan alle.

Ajatus oli täysin uusi toimintamalli niin Suomessa kuin muissakin pohjoismaissa. Se sai kuitenkin Limingassa varauksetonta kannatusta ja niinpä vuonna 1973 Liminkaan perustettiin Limingan Niittykärpät -niminen yhteislippukunta, joka oli tuolloin myös koko Suomessa ensimmäinen yhteislippukunta. Limingan Niittykärpät toimii nykyisin Limingan ja Lumijoen kuntien alueella ja on useita vuosia ollut Suomen suurin partiolippukunta. Tällä hetkellä lippukunnassa on noin 450 aktiivista jäsentä.

Lippukunnan taustayhteisöjä ovat Limingan ja Lumijoen seurakunnat sekä Limingan Partiotyö Tuki ry. Limingan seurakunta on alusta alkaen ollut partiotoiminnan tärkein taustavaikuttaja. Seurakunta on luovuttanut tilat partiolaisille sekä palkannut päätoimisen lippukunnan johtajan. Lippukunnanjohtajana on toiminut yhtäjaksoisesti 36 vuoden ajan ikuinen ”gulo gulo” partiolainen Markku Korhonen.  LC Liminka Lakeus on vuosittain tukenut partiotoimintaa sekä taloudellisella panostuksella että talkootyöllä.

Teksti ja kuva: Risto Viippola

Kolumni: Sokeroidut sohvaelämämme

Heidi Enwald
presidentti
LC Oulu Pokkitörmä

Tyypin 2 diabetes on globaali terveyshaaste, hyvinvointimme sivutuote. Arjen ravitsemukseen ja liikuntaan liittyvillä valinnoillamme ja teoillamme on sen ehkäisemisessä suuri merkitys.

Tyypin 2 diabeetikoita on Suomessa tiedossa noin 300 000. Lisäksi noin 150 000 sairastaa tautia tietämättään. Diabetesliiton mukaan oireita ovat muun muassa väsymys erityisesti aterioiden jälkeen, jalkasäryt sekä uupumus, johon uni ei auta.

Olen leijona ja tutkija: molemmissa rooleissa terveysaiheiden äärellä. Tieteellinen tutkimus pureutuu yhteen ongelmakohtaan kerrallaan. Samoin vapaaehtoistoiminnassa annettu apu muodostuu pienistä palasista.

Oulun yliopiston Informaatiotutkimuksen oppiaineessa tutkimme muun muassa sitä, miten ihmiset hakevat, arvioivat ja arvottavat terveyteen liittyvää tietoa.

Kiinnostuksen kohteisiimme kuuluu myös se, millaiset valmiudet ihmisillä siihen on. Yhteistyössä muiden tutkijoiden kanssa olemme olleet toteuttamassa sävyltään suostuttelevaa painonhallintasovellusta, jonka käytöstä on saatu positiivisia tuloksia.

Lionit ovat nostaneet diabeteksen ehkäisyn yhdeksi kärkiteemakseen. Jakamalla tietoa aiheesta toimimme niin kansalaisten kuin tutkijoiden tukena taistelussa diabetesta vastaan. Herättelemme ajattelemaan omaa ja läheisten terveyttä sekä kannustamme ihmisiä tarvittaessa tarkempiin tutkimuksiin. Tätä kaikkea teemme yhteistyössä Diabetesliiton kanssa.

Kun ihminen voi hyvin, hän jaksaa keskittyä myös muiden auttamiseen. Vapaa-ajasta voisi tarkemmin ajatellen löytyä siivu käytettäväksi yhteisötoimintaan. Kylläpä sitä itselläkin välillä tekisi mieli vain jäädä sohvalle viltin alle, mutta toisaalta mieli hyötyy myös kotoa lähtemisestä, sosiaalisesta kanssakäymisestä ja haasteista.

Vapaaehtoistoiminnassa mukana ollessaan joutuu miettimään asioita, joita ei muutoin ehkä tulisi mietittyä. Vastaavasti siinä kohtaa ihmisiä, joita ei muutoin tulisi kohdattua. Oppii, myötäelää ja yrittää auttaa. Päätyy rappaamaan sokerikuorrutusta, monella tasolla. Siinä pääsee miettimään, mitkä voisivat olla minun monta tapaani tehdä hyvää. Miten on, jättäisitkö sinäkin sohvan ja tulisit mukaamme?

Heidi Enwald
presidentti
LC Oulu Pokkitörmä